03

Hei vain,

Nyt on käynyt niinkin ikävästi, että on puuni jäänyt totaalisesti syksyn kylmyyden jalkoihin. Ei ole enää lehden lehteä puussani. Se on kuin yksi riisuttu rääpäle ikkunani edessä. Surullista.

Puiden kuten oman yksilönikin talveen valmistautuminen alkaa loppukesällä. Jotta puu selviää talven yli, puun ehostumisen täytyy käynnistyä solutason muutoksilla. Kun lämpötila laskee nollan alapuolelle, vedestä muodostuu jääkiteitä. Jääkiteet olisivat puun herkälle solukolle kohtalokkaita ellei solujen vesipitoisuus laskisi talvea vasten. Tämä on siis ehdotonta toimintaa mikäli puu soluineen haluaa selvitä talven yli.

Soluihin kertyy veden sijasta sokereita, proteiineja, solukalvoja suojaavia aminohappoja, kuten proliineja, sekä jäätymisenestoaineita, dehydriinejä. Lisäksi soluissa tapahtuu biokemiallisia muutoksia, jotta myös solukalvot säilyvät toimintakykyisinä talven yli. Tyydyttyneet rasvahapot muuttuvat tyydyttämättömiksi, kansankielellä ”voi muuttuu margariiniksi”. Tämän ilmiön ansiosta solukalvot säilyvät ja muuttuvat notkeammiksi, vaikka sää muuttuu kylmäksi. Soluissa on tyydyttyneitä rasvahappoja talviaikana vähemmän kuin kasvukaudella.



Näin ensimmäinen puu-ystäväni valmistautuu talveen. Lehdet se jo menetti, joten ilo talveen on löydettävä nyt muualta. Eli solujen karaistamisella kylmyyttä varten!

Käytin tähän merkintään apuna Metla Newsin artikkelia puiden talveenvarautumistavoista.

Ps. Löysin sivuston missä esitellään lehmus pääpiirteittäin erinomaisesti, paljon lisäinformaatiota lehmuksista plus muuta kivaa, katso täältä!

02

Hei!

Ilokseni voin kertoa saaneeni selville Vesijärven- ja Lahdenkadun kulman jylhästi seisovan puun nimen. Se on lehmus (Tilia cordata).
Etsin netistä hieman tylsää pohjatietoa lehmuksista: Metsälehmus voi kasvaa jopa 30 metrin pituiseksi. Se kukkii heinäkuussa, ja kukissa on voimakas huumaava tuoksu. Niiden siitepöly houkuttelee puoleensa mehiläisiä. Vain eteläisen Suomen tammivyöhykkeellä lehmus lisääntyy siementen kautta jotenkuten, sillä pohjoisemmassa siemenet eivät ehdi kypsyä ennen talven tuloa. Lehmuksen runko on tumma, nuorten vesojen musta, ja sen oksat kaartuvat alaspäin. Se kasvattaa runsaasti tyvivesoja. Silmu on pullea ja tumma. Lehdet ovat pyöreän herttamaiset.

Viime kuvaan verraten, josta aikaa on kulunut noin pari viikkoa tämä kuva osoittaa ruskan värien korostuneen huomattavasti lehmuksen lehdissä. Se omaa keltaisuuden lisäksi ruskeita sävyjä. Järkyttävää on miten taustalle sijaitsevat puut ovat vaihtaneet värinsä vihreästä keltaiseksi näin lyhyessä ajassa. Suoraan ikkunani edessä on taustalla olevien puiden kanssa identtinen lajiyksilö mikä on kuitenkin jo melkein menettänyt kaikki lehtensä toisin kuin nämä. Tämä erikoinen kaveri ei kuvassa näy.

Palaillaan piakkoin.

01

Hei, ensimmäinen Bi7-kurssin blogimerkintäni on tässä. Olen valinnut kohteekseni ainoan mahdollisen vaihtoehdon, tämän puun ikkunani edessä. Taustalla näkyy myös muita puita, mutta keskitän huomioni tähän yksilöön.
On niin, että kesä on lopussaan ja syksy painaa kaikessa viileydessään myös luonnon niin kuin meidänkin päällemme. Nopeasti katsottuna puut näyttävät vielä omaavansa vihreytensä, mutta pientä sävyn muutosta on kuitenkin havaittavissa. Lehdet näet alkavat pikku hiljaa muuttumaan keltaisemmiksi, vau.
Katsotaan josko viikon päästä näkisimme jo selkeämpää muutosta. Palaan silloin myös kattavemmin tietolähtein että faktoin asiaan, ainakin toivottavasti.